I-II

I

Melankolian saaret
keskellä katumusten merta
surujen aaltoja
pettymyksen tuulta


Tällä saarella
on tuttua ja turvallista
kipeää ja kallista


Turvassa harmaassa
turvassa raskaassa
pehmeässä pimeässä
kyynelten ystävänä
päivästä päivään


Kauneus kapenee
kuin valo hiljaa
sisin kalpenee,
vain varjo jostain aiemmasta,
jostain vieraasta,
jostain alemmasta

II

Ja kauneus kapenee

on koleaa

sisällä kylmenee

jokin liekki lepattaa

jokin pelottaa

on yhä koleaa

tuuli käy

aallot lyövät

kuin epätoivo

vesi nousee

ilman sadetta

kyynelten kadottua,

unohdettua

koleaa

kuin aamu ennen aurinkoa

ja kalpeus

taivaan puhtaus

onneako

iankaikkisuus kuolevaisessa

-7.4.2012